Yllätys!?!

Tänään se saapui, nimittäin ensilumi.
En tykkää.
Totesin sen kun ilmat tällä kertaa kylmenivät, että minä en ole talvi-ihminen.
Talven hallintokausi on liian pitkä, ja yleensä silloin ei mieli taivu oikein mihinkään.
Tosin tämä minun sairauteni on kyllä kerännyt rohkeuttaan tulla todeksi ihan vuoden ympäri,
välillä vähän kolkutellen ja sitten taas kadoten odottamaan oikeaa hetkeä, ja nyt se oikea hetki ilmeisesti oli. Eli mitään yhtä ja tiettyä vuodenaikaa ei voi tästä syyttää.

Mutta tämä Talvi, tämä on niin nähty. Ensin sataa roppakaupalla ja koko Suomi menee sekaisin, sitten vähän sulaa, ja lopuksi jäätyy. 
Viimeiset jääräpäät toteavat viimeistään siinä kohtaa kun oma auto pamahtaa toisen auton takapuskuriin, että olisi aika vaihtaa talvirenkaat. Ja se päivä on tänään!
VR-yllättyy joka kerta yhtä julmalla tavalla ja niinpä infotauluja myöten kaikki jumittuu.
No mutta niellään se tosiasia että Talvi tulee joka kerta, enemmän tai vähemmän uhmakkaana ja Kesälle mielensä pahoittaneena.


Tänään yritin sanoittaa ja sitä kautta lähteä säveltämään kappaletta.
Sain aikaan kolme järkevää lausetta ja tusinan vittuja, jotka rimmasivat kyllä keskenään, mutta muuten olivat sopimattomia kyseisen alkulyriikan kumppaniksi.
Päätin että tänään ei ole inspiraatiopäivä.

Oikeastaan tänään kaikki tuntui astetta ahdistavammalta.
Pelkkä tietoturvapalvelun käyttöönotto aiheutti sen verran paljon ongelmia, että oli otettava ahdistuslääke. Se tunne on inhottava kun kädet muuttuvat kevyiksi, hikikarpalot valuvat selkää pitkin, ja jalat vispaavat hermostuneesti. Onneksi lopulta onnistui, ja syy olikin tuossa vanhassa virusturvassa joka pisti hanttiin uudelle ohjelmalle.
- Minun tontille ei mitkään uudet Tietoturvadatapuolitautientorjuja-ohjelmat tule pöyhkeilemään, olisi voinut kuulla entisen ohjelman sanovan, jos se siis osaisi puhua.

Lisää ahdistusta aiheutti se, kun mietin kaikkia menneitä asioita, ne kun väkisinkin tulevat mieleen aika ajoin.
Joihinkin asioihin haluaisi palata, ja katsoa että olisiko lopputulos erilainen jos valitsisi eri tien niiden kohtaamiseen.
Toiset asiat taas- Niiden toivoisi olevan vain pahaa unta.
Mutta kai kaikella tapahtuvalla on aina merkityksensä, ainakin kaikesta voi oppia.

Ihmisten kohdalla uskon siihen vanhaan viisauteen, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
Etenkin jos sen jättää siinä uskossa, että kukaan ei koskaan tule näkemään totuutta, ja että ihminen toimii aina vaan oman etunsa mukaan.
Tai niin ainakin haluan uskoa.

Aikuisuus ja toteutuneet unelmat

Minä olen vielä ainakin ihan kesken-eräinen.
Olen muka-aikuinen, joka on yrittänyt elää sen mukaan miten on kasvatettu.
Ja siinä on jo ehtinyt tapahtua iso virhe, kun olisi pitänyt elää sen mukaan, mihin elämässä haluaa tähdätä.
Nuorena olisi voinut tehdä valintoja omien intressien mukaan, eikä niiden arvojen joita on opetettu.
Olisi pitänyt kurkottaa unelmaan, ainakin yrittää, sillä ilman yritystä ei ainakaan saa mitään.

Toki osa niistä unelmista on sellaisia joista olen pitänyt lapsesta asti kiinni, ja ne ovat niitä arvoja jotka minulle ovat tärkeitä, ja ne olen saavuttanut. Minulla on puoliso ja minulla on lapset, eli minulla on oma perhe. Mutta mitä minä haluan olla isona? Sen minä sydämessäni tiedän, mutta tie sinne on ollut ja tulee olemaan pitkä sekä kivinen.

Se tässä tilanteessa harmittaakin että olen antanut väärien asioiden kuormittaa itseäni, enkä ole ollut lainkaan tyytyväinen elämääni muuta kuin parilla osa-alueella, joskin olen nekin harvat hyvin olevat asiat yrittänyt monesti rikkoa.

En ole kokenut että olisin ansainnut edes sitä vähää hyvää, ja siksi olen käyttäytynyt hyvin itse-ja lähimmäistuhoisesti.

Tehnyt tyhmyyksiä ja havitellut jotain muka parempaa.

Paluu arkeen

Tänään olen tullut siihen tulokseen, että paluu arkeen tapahtuu kun olen siihen valmis ja kun minulla on siihen voimavaroja, tai sanotaanko että paluu normaalielämään.
Ja kun olen eheytynyt niin silloin astun uudelle tielle, ja sitä matkaa yritän joka päivä pienin askelin valmistella.
Minun on opittava sanomaan Ei, opittava ajattelemaan itseäni ja hakeuduttava niiden asioiden sekä ihmisten pariin jotka tuottavat mielihyvää, joiden kanssa on hyvä olla, ja jotka tekevät minut onnelliseksi.
Energiasyöpöille pitää viitata kintaalla, ja unohtaa se takaraivossani jyskyttävä ääni, joka sanoo että minun on toimittava niin, etten vaan vahingossakaan tuottaisi pettymystä ja että olisin odotusten mukainen ihminen.
Se ääni usein estää tekemästä niitä varmasti minun elämäni kannalta järkeviä ratkaisuja.

Tässä on paljon työtä, etenkin kun joka päivä epäilen ettei minusta ole mihinkään, etten osaa mitään ja ettei minun kannata edes yrittää koska epäonnistun jälleen.

Itsetunto, Intohimo, Ilo ja Itsekunnioitus.
Ne on saatava takaisin Elämään.

Itseinho, Luovuttamisen halu, Päättämättömyys, Riittämättömyys ovat taas osa niistä asioista, joista on päästävä eroon.

Selvitään yhdessä Talvesta =) 

P.S  Metallica julkaisee uuden albumin ja lupaavalta kuulostaa.

Tämän päivän soundtrack on: Megadeth-Breadline

https://www.youtube.com/watch?v=IRXdBPNlSqY