Ei Kukaan

Aloitetaan Perjantain sana kappaleella joka on tällä kertaa Kotiteollisuus yhtyeeltä.
Biisin nimi on "Ei kukaan" ja se on aika erilainen Kotiteollisuuskappale, mutta kuitenkin tunnistettavaa sitä itseään.
Teksti on hyvin suora kuvaus siitä, mitä kukin meistä tässä maailmassa osakseen saa, ja mitä tänne jää kun viimein lähdemme täältä ikuisuuteen?
Kuunnelkaa.
https://www.youtube.com/watch?v=Yu8W01gWAl8
Olin muutama vuosi sitten todella suuri Kotiteollisuusfani mutta nyt yhtyeen seuraaminen on jäänyt vähemmälle. No bändi jyskyttää näemmä eteenpäin edelleen hyvin vahvasti ja hyvä niin.
En vaan ole oikein muutenkaan seurannut enää mitään yhtyettä kovin aktiivisesti.

Minulla on ne muutamat yhtyeet joiden albumit ostan aina kun uusi ilmestyy.
Yksi yhtyeistä on CMX.
Pidän bändin monipuolisuudesta ja Yrjänän lyriikoista, joissa minulle yhdistyvät realismi ja fantasia.
En ole koskaan jaksanut etsiä teksteistä mitään elämää suurempaa, vaan minulle elämää suurempaa on se että lyriikat toimivat musiikissa, ja että tekstit antavat elämän eri tilanteissa voimaa.
CMX.n kappaleet ovat olleet monessa surussa, ilossa ja oivalluksessa soundtrackkina.
Voidaankin sanoa että kyseessä on Terapiamusiikkia ja erinomaista sellaista.

Uusi Ihmiskunta niminen biisi kyseiseltä yhtyeeltä löytyy alla olevan linkin takaa,
ja se sopii myös hyvin tähän hetkeen, tähän mielentilaan:

https://www.youtube.com/watch?v=OcyFivdyKSI

Flunssapiru iski sitten pisteeksi ii.n päälle tähänkin tallaajaan.
Onneksi on oppinut jo hyvissä ajoin oireiden ilmaantuessa alkaa taistelemaan tauteja vastaan.
Perusflunssan saa pidettyä aisoissa ja keston minimoitua ihan kotikonstein.
Tukkoinen nenä ja yskä ovat Saatanasta.
Lapset ovat olleet seuranani pari päivää kun poikaanikin iski sama höpöpöpö.

Kummasti mustat pilvet pysyvät mielen päältä poissa kun lapset ovat läsnä.
Heidän kanssaan tulee oltua niin aktiivisessa tilassa ja kaikki aistit aukaistuna, ettei ehdi miettiä kovin syvällisiä.
Tosin huolet ja murheet kyllä muistuttelevat olemassaolostaan tietyin väliajoin, milloin puhelimen, ja milloin sähkö tai päiväpostin kautta.
Elämässä on välttämättömiä "pahoja" jotka pitävät huolen siitä ettei elämä olisi pelkkä juhla.

Aion tehdä itseni sellaisen listan, johon kerään kaikkia asioita, joita haluan elämässäni tehdä sekä kokeilla. Sanotaanko että se on sellainen päämäärälista, joka auttaa minua rakentamaan elämääni mieleisekseni.

Kaksi biisiotsikkoa hyökkäsi mieleeni eilen.
Toinen on "Päänkannattelija", joka jäi oikeastaan siitä kun olimme tapaamassa ystäväpariskuntaamme vaimoni kanssa, ja heidän nelikuinen poikansa ahmi uutta maailmaa pienin annoksin päätään kannatellen. Mutta kertooko biisi vauvasta vai ihmisestä joka joutuu taistelemaan läpi happamien päivien kohdatakseen paremman huomisen, se jää nähtäväksi.

Toinen otsikko oli "Peilinrakastaja", joka tuli siitä mieleen kun tyttäreni ihailee kovasti itseään eteisen peilistä ja sanoo itselleen, "Olen niin nätti ja ihana tyttö".
Tuleva narsisti...?
No ei vaiskaan, mulla tuli mieleen ensimmäiseksi Lumikin paha äitipuoli, ja sitä kautta moni itseriittoinen ja pinnallinen ihminen joita on nähnyt tai kohdannut.
Pinnallisiahan me kaikki jossain määrin olemme, sitä ei voi kieltää kukaan.

Nyt Aamukahvinjuontiin.

Olkaa varovaisia ja nauttikaa viikonlopun tuomasta tauosta jos sellaisen ylellisyyden saatte.

-Arto