Miksi Lunta ei voi tulla silleen leppoisasti tippuen? Miksi pitää olla tuollainen Mordorin keli?
Hyvä kun eteensä näkee, ja jalat ristissä kulkien toivoo ettei jää minkään aurauskoneen alle.
Eilen tulikin vuodatettua oikein urakalla, mutta sillä oli tyhjentävä vaikutus.
Pääsin alkuun tässä solmujen avaamisessa ja onhan tämäkin jonkinlaista terapiaa, vaikkakin itseni kanssa käytävää sellaista.
Sairauslomani jatkuu edelleen.
Meinasin jo Lääkärissä sanoa, että ei tässä mitään, kaikki on jo hyvin ja mieli rauhallinen kuin Savonlinnan keskusta talvella, mutta olisin valehdellut.
Ärsyttävää kun sitä kokee edelleen syyllisyyttä, ja pitää itseään huonona ihmisenä, vaikka toinen ääni takaraivossa sanoo että ei ole mitään hävettävää tai seliteltävää.
Palataanpa taas ajassa taaksepäin.
Vuosi 2005 Syksy ja siitä eteenpäin
Nämä aikajanat voivat olla ihan päin helvettiä mutta olkoot, pääasia että muistaa tapahtumat.
Tosiaan, Postinjakajan työt loppuivat, mutta alkoivat uudelleen, sillä sain uuden mahdollisuuden.
Tosin en enää päässyt Katajannokan piiriin vaan Hakaniemeen jossa työskentelin extraajana.
No extraamista olikin yllin kyllin ja lopulta olin kyllä joka päivä töissä ja ihan oman jakelupiirin omaava postinkantaja.
Muistan ensimmäisen kerran kun menin yksinään ilman perehdyttäjää piirille, ja epätoivo meinasi jyrätä ylitseni.
Piiriini kuului nimittäin Kauppahalli, ja se jos mikä on Postinkantajalle kiirastuli, etenkin jos postia tulee puutteellisilla osoite ja henkilötiedoilla, tai sitten jos kyseistä yhtiötä ei enää olekaan koko hallissa, tai luulet niin, kunnes se yhtiö/liike löytyykin jostain perunakellarista.
Kyllä siinä tuli hikoiltua ja seilattua kyseistä ostosparatiisia moneen kertaan.
Itseasiassa sain Kauppahallista niin paljon riemua etten ole pystynyt käymään siellä sen jälkeen.
Mutta kyllä se muuten ihan luonnistui tuo piirin läpijakaminen, kun otti ihan rauhassa ja poltteli tupakkia aina välillä tai käväisi juomassa kupin kahvia jossain kivassa pikku kahvilassa.
No mutta Hakaniemi jäi sitten taakse kun kyseessä oli määräaikainen sopimus.
Siirryin seuraavaksi Kannelmäkeen.
Oli yksi kylmimpiä talvia vähään aikaan ja Kantsussa minun piiriini kuului rivitaloalue, joten ulkona sai sormet kuoliossa yrittää jakaa posteja pihoilla sijaitseviin laatikoihin.
Voi sitä riemua kun iski joku kunnon pakkaspuhuri ja postit levisivät pitkin mantuja.
Arvatkaa kuinka monta vittua voi ihminen päästää suustansa kymmenen sekunnin aikana? Monta!
Kennelmäki haha, antaa sen olla noin, oli ihan jees mesta ja kun vanhempieni asuntokin sijaitsi kilsan päässä toimitiloista, niin ei valittamista.
Kaikki sujui ihan kivasti. Ei mikään unelmaduuni mutta ei mikään paskinkaan.
Palkka nyt oli mitä oli mutta yleensä tärkeistä töistä maksetaan huonoiten.
Ajatelkaa jos posti ei kulkisi, siivoojat ei siivoaisi, tarhantädit ei hoitaisi, poliisit ei puuttuisi, niin mitä kävisi? Jonkinmoinen kutsumus pitää olla näille aloille jotta niitä haluaa tehdä, sillä palkkataso ei kyllä ole millään muotoa houkutin näiden töiden pariin. Myös päättäjät ovat riippuvaisia näistä kaikista ammattikuntien ammattilaisista, jos he vain sen muistaisivat.
Ja palataanpa asiaan ennen kuin olen eduskuntavaaleissa mukana..
Kaikki sujui siis hyvin ja työnteko onnistui kunnes Uuden-Vuoden Aattona Bilebändini Suomenlinnan keikalta lautalla poistuessani tapasin naisen, joka vei jalat alta saman tien.
Tuo kohtaaminen muutti paljon ja sitä seurasi aikajakso, josta muistan paljon, josta haluaisin unohtaa paljon, ja josta toivoisin, ettei sitä olisi ikinä tapahtunutkaan.
Se on oma tarinansa se, enkä viitsi sitä tähän aloittaa.
Joudun sen läpikäymään vielä mutta ei tänään.
Ja kun olen sen käsitellyt, niin toivon että voin "repiä" muistoistani sivut sen tarinan kohdalta, ja unohtaa koko ikävän tapahtumaketjun.
Nyt kahvinkeittoon ja sitten onkin taas jo aika hakea lapset tuolta Huurteisesta Talvimaailmasta.
Let it Go! Let it Go! Laulaa tyttäreni usein Frozen elokuvan Elsaksi pukeutuneena.
Aika osuvaa vai mitä?
Hyistä päivänjatkoa
-ARTo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti