Täällä taas ja loppusuora on käsilläni.
Vielä kolme kilpailijaa jäljellä tässä tänä vuonna tähän asti niin kovin mitäänsanomattomalta vaikuttavassa kattauksessa.
Tuon naapurimaan perverssin taksikuskilta ja Saksalaiselta dekkarilta näyttävän sketsihahmon olisi ainakin voinut jättää tulliin.
Mielestäni Euroviisut ovat nykyään oikean musiikin ohjelma eikä mikään joka vuotinen camp-leiri.
Johan sen Måns ja Loreenkin todistivat kappaleillaan, jotka soivat yhä ja ovat isoja hittejä.
Voihan toki olla että musiikkimakuni ei vaan kohtaa YLE.n tuomareiden kanssa, mutta jotenkin silti aistin että tässä on nappailtu mukaan turvallisia ja värittömiä keskitien veisuja mukaan finaaliin,
lukuunottamatta muutamia ilahduttavia poikkeuksia, ja sitten niitä köyden kaulan ympärille laittamaan pakottavia luonnonoikkuja.
Monet kaipaavat tunnettuja artisteja mukaan kilpailuun. Minä en.
Tämä on kuitenkin Uuden Musiikin Kilpailu, ja se tarkoittaa minusta sitä, että annetaan uusille lahjakkuuksille mahdollisuus nousta ihmisten tietoisuuteen.
Ei kukaan halua ketään pontikan polttamaa Kake Randelinia tai ylinopeussakkojen vuoksi depressioon ajautunutta entistä Kansan artistia.
Mutta edelleenkään en ole vakuuttunut, ja toivon todella että nämä kolme viimeistä artistia saavat kassini heilumaan välkehtien kuin discopallo konsanaan.
Mennään asiaan..
My First Band: Paradise
Tätä minä jo vähän Kesällä uumoilinkin että My First Band valmistelee Euroviisudebyyttiään.
Odotin jo kyseisen yhtyeen osallistumista aiemmin, sillä olen aina kuullut ja nähnyt tässä jotain sellaista millä olisi potentiaalia kyseisissä geimeissä.
Näiden lahjakkaiden ja melkein kanssani yhtä komeiden sällien edesottamuksia olen seurannut aina ensimmäisestä albumista lähtien, ja täytyy sanoa että niissä musiikkikokonaisuuksissa on ollut mukana sellaisia helmiä että on lähes synti, ettei yhtye ole onnistunut täysin iskemään itseään koko kansan tietoisuuteen.
Radioissakin suht paljon soittoaikaa saanut Don't Break My Corazon oli ja on ihan helvetin kova biisi, ja on kyseisellä albumilla muitakin timanttisia kipaleita.
Siksi onkin harmillista ettei se ajoittain hyvinkin terävä sävellyskynä ole onnistunut rustailemaan Uuden Musiikin Kilpailuun sellaista killeriä, josta voisi sanoa että se pyyhkii pelipöydältä kaikki muut nappulat ja räjäyttää Jackpotin.
Kappale on silti keskitasoa parempi ja edustaa selkeästi tähän astisista kilpailukappaleista sitä terävintä kärkeä.
Hyvin tuotettua ja hyvällä maulla tehtyä musiikkia.
Sanoitus on joko nerokkaasti toosan lipittämisen ihanuudesta ammentavaa lyriikkaa, tai hömpän ympäripyöreästi ja takuu tarttumapinnalla varusteltua vaaratonta mainstreamlyriikkaa.
Jokainen päätelköön ja makustelkoon itse.
Tykkäsin kyllä ja tiedostaen poikien livemeiningin, niin uskon tämän olevan yksi vahvoista voittajaehdokkaista.
8 1/2 pistettä.
Norma John: Blackbird
Blackbird on yksi suuresti musiikintekemiseen kohdallani vaikuttaneen The Beatlesin hienoista kappaleista, jonka yksinkertainen ja paljas esitys toimii kuin linnunlaulu Juhannusaamuna.
Tämä Norma Johnin Blackbird on syntikkamaton romantisoima vaivaton balladi, jonka kuultuani totean että joko se loppui, ja missä oli se suuri vaikuttava finaali.
Ainekset olivat vaikka mihin mutta joko ideat ovat loppuneet tai taidot eivät ole riittäneet.
Jää hyvinkin valjuksi ja maistuu seuraavan aamun auki unohtuneelta Gini Lonkerolta..
Olisin toivonut jo laulajan hienon tulkinnan takia, että biisi olisi ollut tämän kattauksen Titanicmainen balladi, joka törmätessään jäävuoreen nousee vieläkin keulapystyssä osoittamaan mahtavuuteensa. Mutta nyt tämä on vain Suomenlinnanlautta joka on ihan kiva Kesällä mutta Talvella ja ilman turisteja vain apaattisesti seilaava säilykepurkki.
6 1/2 pistettä
Zühlke: Perfect Villain
Viimeistä viedään ja ilokseni voin todeta että tämä loppupuolisko kymmenen parhaan joukosta pelasti paljon, ainakin tähän asti.
Adele ja se laulajatar joka on jo edesmennyt, ja jolle alkoholi maistui, tulevat mieleen.
Tämä naikkonenhan laulaa ihan kuin hänellä olisi isommatkin vehkeet.
Ihan toimiva pop-kappale, jossa on jonkin verran särmää.
Tulkinta on kohillaan ja tämä voisi olla vaikka modernimpi Bond-tunnari.
Nousee Emman ja My First Bandin kanssa sinne palkintopallille.
Annan tälle plussalla koristellun omasta koulumenestyksestäni muistuttavan numeron. 7 +
Näin on kattaus käyty läpi, ja onneksi en joutunut vaihtamaan hiippakuntaa vaikka se jo mielessäni kävikin muutamien artistien ja kappaleitten kohdalla.
Varmasti tässä ei ollut demosadon paras mahdollinen anti, mutta näillä mennään, ja edustajan Suomi saa joka tapauksessa Kiovaan. Halusi sitä tai ei.
Uskon kyllä että tämän vuoden edustaja hakkaa kuitenkin Poron esinahassa esiintyneen Sandhjan mennen tullen. Jäämme kuulolle.
Tässä vielä oma kilpailukappaleeni joka on saanut valtaisasti kehuja, ja joka pääsee ainakin kerran soimaan Saksalaiseen nettiradioon. Sen kunniaksi voisi vaikka riipaista kännit.
ARTo- Farewell
Hyvää viikonloppua.
-ARTo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti