Hyviä tekoja

Aika tuntuisi kulkevan entistäkin nopeampaa nyt kun olen ollut sairaslomalla.
Kaksi ja puoli kuukautta ovat ajatukset seilanneet edestakaisin.
Välillä on ollut todella pimeää ja välillä taas hyvinkin valoisaa, mutta ei tätä mielen kovanlevyn eheyttämistä helpota ainakaan tuo synkkä ilma, jonka pitäisi olla talven kaltainen, mutta kaikki harmaus ja vesisade muistuttaa enemmän post-apokalyptista maailmaa.
Usko helpompaan huomiseen on silti vahvempi kuin aiemmin, ja olen jälleen löytänyt kipinän hakeutua kaikenlaisten minulle rakkaiden ja tärkeiden asioiden äärelle.

Viikonloppuna kävin muutaman uuden tuttavan kanssa ilahduttamassa vanhuksia Käpyrinteen palvelutalossa. Tuli todella hyvä mieli kun näki miten asukkaat siellä nauttivat siitä kun joku vain istahtaa hetkeksi kuuntelemaan ja juttelemaan heidän kanssaan.
Minä esitin lauluja, ja sitten meillä oli Bingo, johon oli kivasti saatu lahjoituksia palkintopuolelle.
Oli aivan hurmaava Kaneli niminen koirakin, joka kävi suvereenisti ja häntää iloisesti heiluttaen hakemassa rapsutuksia palvelutalon asukkailta.

Onneksi lähdin tämän porukan mukaan, ja viemään hyvää Joulumieltä ihmisille, jotka eivät varmasti liikaa tule kuulluiksi, tai saa yksilöllistä huomiota asuntolansa henkilökunnalta, vaikka varmasti hekin tekevät kaikkensa. Eikä jokaisella ole välttämättä välittäviä omaisia, ja kuinka paljon onkaan yksinäisiä vanhuksia tuolla asuntojensa "vankeina", että siinä mielessä tuollainen palvelutalo on kiva kun siellä on todennäköisesti seuraakin, silloin kun sitä tarvitsee.
Olisihan noita paikkoja varmasti vaikka miten paljon joihin voisi tehdä vierailuja. Miksei sitä voisi vaikka käydä pitämässä laulutuokioitakin. Pannaan vakavaan harkintaan.
Mutta kiitos tästä mahdollisuudesta, ja kanssailahduttajat olivat varsin huippua porukkaa.

Tänään...

Tänään purkautuu oppisopimuskoulutukseni, ja ihan omien mietiskelyjeni sekä päätösteni kautta.
Ei ollut helppoa, mutta tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Eivätkä ne koulussakaan olleet erimieltä, ja tutorini sekä Varian oppisopimushenkilö ehdottivatkin, jos voisin jatkaa opiskelujani päivä-tai monimuoto-opiskelijana.
Sitähän minä oikeastaan toivoinkin, mutta sitten Opintoohjaaja olikin eri maata, ja vastaus yhteydenottooni oli varsin tyly.
Alkoi suorastaan ottamaan päähän.
Ja ei, en minä halua mitään erityiskohtelua, mutta jos kerran minulla on halua saada tutkinto suoritetuksi, niin onko sen nyt niin hankalaa vaan lisätä minut johonkin ryhmään?

Minä olin kuulemma jo kerran saanut paikan Monimuotoryhmästä ja kieltäytynyt siitä, mutta tämä opo ei muistanut sitä että silloin kun olin paikkani saanut, niin ryhmää ei perustettu vähäisen opiskelijamäärän takia.
Ja siksi muutin kyseisen opiskelumuodon oppisopimukseksi.

Tulee vaan tunne, että parempi olisi vaan ollut hammastapurren suorittaa tämä oppisopimus loppuun, ja olla välittämättä 24/7 vitutuksesta ja pahoinvoinnista. Kaikki olisi "paremmin".

Mutta ei siinä.
Perjantaina on Koe-esiintyminen suhteellisen isoon teatteriprojektiin joka huipentuu esitettäväksi kolmentuhannen ihmisen edessä. Jännittää mutta hauska että sain edes kutsun koe-esiintymiseen.
Pääseepä edes kerran elämässään Aleksanterinteatterin lavalle.

Täytyy valmistautua hyvin, mutta ottaa silti rennosti, ettei koko homma kaadu turhaan tutisemiseen.


Palataan asiaan.

-ARTo