Tervehdys vaan täältä myöhäisen varhaiskevään keskeltä.
Tänään aloin pohtimaan Kuolemaa, kun Facebookia selatessani näin ystäväni tilapäivityksen poismenneestä ihmisestä, jossa hän totesi; "Epäreilusti ne räiskyvimmät ja positiivisemmat lähtee aina aikaisin",
että eikö se sitten ole epäreilua kun esimerkiksi nuori ihminen nukkuu pois tai menehtyy onnettomuudessa, oli hänen luonteensa sitten minkälainen tahansa?
Eikö epäreilua ole menettää vanhempansa tai isovanhempansa missä tahansa elämänvaiheessa?
Onko kuolema koskaan tervetullut?
Varmaan ei ainakaan läheisten mielestä, mutta ehkä ihminen joka kärsii sairauden aiheuttamista tuskista ja on täysin tietoinen vielä todellisuudesta sekä kiinni elämässä, saattaa toivoa poispääsyä.
Kun tunnettu ihminen kuolee, on reaktio usein myös hyvin vahva. Kaikki ihmiset ovat ikäänkuin läheisiä tälle jonkin asian kautta tunnetuksi tulleelle ihmiselle, ja osanotot ovat osittain hyvinkin tunteikkaita.
Kun maailman rakastama kahdeksankymmentävuotias rocktähti kuolee pitkän sairauden lannistamana, niin ihmiset sanovat; "Aivan liian aikaisin."
Eli milloin ylipäätään on kuolema tervetullut? Kysyn.
Kuolema koskettaa aina, ja eniten se koskettaa sitä joka täältä lähtee.
Mitä jos kuolleista voisi palata? Tulisiko Lemmy ja sanoisi. "Ihan perseestä. Ei ollut mun juttu. Katotaan myöhemmin uudestaan että mitkä on fiilikset."
Tai jos Vaarini vuosien jälkeen palaisi ja toteaisi. "Eiköhän se kaipaaminen jo riitä? En jaksanut enää tuolla taivaassa, ja Tuuban soitosta ei tullut mitään kun siellä on niin monenkirjavaa muusikkoa ja mielipidettä että tukka menee solmuun, niin päätin sitten tulla takaisin."
Vähän mustaa huumoria, mutta minä jäin vain pohtimaan elämän arvoa tai yksilön arvoa.
Suren jokaista kuolemaa josta joudun lukemaan.
Henkilö ja tunnesiteestä riippuu toki, että millä tavoin suren, mutta koskaan kuolema ei ole yhdentekevä, oli se sitten lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus.
Tosin minä olen surrut myös elämääni ja muiden elämää. Voisiko niistä tehdä päivityksen samalla tavoin kun kuolemasta:
"Ystäväni kärsii alkoholiongelmasta ja hän on itsetuhoinen . Harmillista sillä hän on niin hieno ihminen ja vasta 25-vuotias."
Niin, siis tuo oli vaan tuulesta temmattu esimerkki, mutta ehkä henkilökohtaiset asiat menettävät merkityksensä ja "salassapitovelvoitteensa", kun ihminen kuolee.
Elossa olon aikana moni asia pysyy ja pidetään salassa, eikä niistä hiiskuta kuin parhaalle ystävälle tai lemmikkihamsterille.
Tosin kaikenlaisia palstoja kuten Bees and Honey -en tiedä onko enää olemassa Suosikkilehdessä- on olemassa, joihin voi anonyymisti avautua joko omasta tai läheisen ympäristötuhoa aiheuttavasta hienhajusta.
Mutta kun ihminen poistuu täältä, niin silloin usein aletaan kertoa niistä aremmista asioista, ja ihmiset yllättyvät: "Whooot? Emmä tienny että Masa Niemi kärsi masennuksesta?"
Niinpä.
Nämä on mielenkiintoisia asioita. Yleisestikin maailmassa ihmiset arvottavat asioita, ja siihen on syynsä. Media taas pitää samalla viivalla niin huippujalkapalloilijan salarakkaan, Dannyn Turkista matkamuistona tuodun herpeksen kuin Anneli Auerin murhasyytteenkin. Siinä maailmassa raflaava otsikko myy ja seurauksilla tai muiden tunteilla ei ole mitään väliä.
Vastuu on medialle vieras sana. Media ja etenkin iltapäivälehdet ovat kuin sellaisia omasta tahdostaan kuuroja kuuntelijoita jotka otsikoivat uutisensa itseään parhaiten palvelevin lausein.
Otsikko versus sisältö on kuin rikkinäinen puhelin leikki, jossa naurun sijasta monesti väärin muotoiltu otsikko aiheuttaa paniikkia, kauhua tai vitutusta.
Ei minulla muuta, paitsi että olo on hieman helpompi.
Tuntuu kuin henki kulkisi vaivattomammin, vaikka tosin edelleen tietyt asiat saavat aikaan ahdistuskohtauksia ja kainalot itkemään jännäkyyneliä.
Olen tehnyt päätöksiä ja edennyt niiden kanssa.
Joulukin tulla jolkottaa sellaisella vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä.
Kulkuset kilkattavat hälyttävän punaisina kun joka puolelta hönkii ostospiru, joka ehdottelee rivosti ja vaivihkaa kaikenlaisia lahjaideoita.
Oi tule, sinä stressin ja kiireen täyttämä rauhan aika.
Hyvää viikonjatkoa.
-Arto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti