Eilen ahdisti kovasti ja "paniikkinappula" oli käytössä.
Pelkäsin.
Olin huolissani.
Tänä vuonna on tapahtunut ja tulee tapahtumaan kaikkea kivaa, mutta silti ajoittain tunnen suurta ahdistusta kaikesta. Eipä se kai mikään ihme ole, ottaen huomioon sen mitä minulla viime vuonna diagnosoitiin. Eheytyminen ei tapahdu hetkessä, mutta huomattavasti paremmin on mennyt.
On ollut kuitenkin paljon enemmän hyviä päiviä kuin huonoja, mutta sitten kun se paha päivä iskee, niin se on sitten todella paha. Mikään ei tuota iloa, ja mikään ei tunnu miltään.
Tuntuu vain että oma olemassaoloni on yhdentekevä ja se mitä teen, ei kiinnosta ketään.
Voitte siis kuvitella että näissä tunnelmissa ja tältä olopohjalta onnistumisista iloitseminen on suhteellisen haastavaa. Mutta kuulunee taudinkuvaan. Luulen.
Olen saavuttanut jotain, mitä olen tavoitellut kymmenen vuotta.
Minulla on levytyssopimus ja ensimmäinen single julkaistaan 15.11.
Biisi kantaa nimeä #Lovestoori , ja se on kappale jonka päätyminen ensimmäiseksi singleksi tai yleisesti tuotettavaksi, ei ollut mikään itsestäänselvyys.
Puolisoni oli sitä mieltä ettei tällainen 191cm pitkä ja karvainen äijänköriläs voi esittää jotain niin siirappista, ja melkein uskoin sen, kunnes tajusin hänen olevan väärässä.
Ei ulkoinen olemukseni voi määritellä sitä, että minkälaista musiikkia esitän tai minkälaisia sanoituksia musiikkiini kirjoitan. Minä olen vittu herkkä ja syvällinen mies, joka on kasvanut ysäriteknon keskellä ja joutunut katsomaan arki-iltapäivisin Kauniita ja Rohkeita!! Mitä luulette, millainen ihminen kasvaa sellaisen keskellä eläneestä talirauhasten kanssa painineesta murrosikäisestä nuoresta? Vastaus on, että tällainen.
#Lovestoori otettiin siis käsittelyyn, ja näillä keloilla:"Pitää olla saippuaoopperan tunnaria, The Beatlesin Eleanor Rigbya, ja Risteilydiskoa", ja sitä saatiin.
Kyseinen biisi mahdollisti myös osittain levytyssopimuksen, koska siitä pitivät yksimielisesti kaikki Mental Beauty Recordsin johtoryhmässä.
Eli MBR on nyt toistaiseksi musiikkini koti, ja se on hyvä se! Kerron levymerkistä sitten enemmän jossain vaiheessa. Ja kyllä se parempikin puolisko on jo pyörtänyt mielipiteensä.
Kun keskustelin ystäväni ja tuottajani Samin kanssa siitä, että onko hän johdatettuaan minut lauluntekijän tielle, aiheuttanut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä, niin voin sanoa että jos en olisi alkanut tehdä omaa musiikkia, niin elämäni voisi olla ainakin henkisellä tasolla paljon köyhempää.
Laulujen tekeminen on minun yksi tapani kirjoittaa päiväkirjaa, ja jättää perintöä lapsilleni.
Vaikkakin teksteissä on paljon ulkopuolista näkemystä kuten havaintoja ihmisistä, ilmiöistä ja elämästä yleensä, niin aina siellä on myös jotain henkilökohtaistakin.
Musiikin kautta pystyn myös terapiamielessä auttamaan itseäni, ja jäsentämään ajatuksiani.
Olen erittäin kiitollinen siitä että minut potkaistiin tälle tielle, vaikka pettymyksiä on matkan varrelle mahtunut. Ne ovat mennyttä ja niistä on päästy yli, ja kuten elämä on opettanut niin pettymyksiä tulee jatkossakin. Se on elämää se.
Tämähän on todella jännittävää ja pelonsekaista aikaa kun oma biisi ollaan virallisesti julkaisemassa.
Pitää miettiä että millainen artisti haluaa olla. Mikä on se oma juttu?
Välillä tekee mieli vetää koko biisi takaisin ja ryömiä kellariin runkkaamaan omaa mitättömyyttään, ja välillä taas tekee mieli vetää kännit ja kuuluttaa koko maailmalle asiasta!
Toivon että jengi tykkää. Ei kai tässä muutakaan voi toivoa.
Ja jos ei muuta niin ainakin olen löytänyt biisientekemisen ilon jälleen ja materiaalia on syntynyt, eikä yhtään hassumpaa sellaista, vaikka itse sanonkin.
Tänä vuonna iloa ovat tuottaneet myös parit televisioprojektit.
Isoimman maininnan ansaitsee PUNK'D SUOMI ,johon ajauduin kuin vahingossa källittämään Roope Salmista ja Tiia Elgiä. Mieleenpainuva kokemus, eikä todellakaan mikään pala juustokakkua.
Olla nyt ilkeä tarkoituksella, ja niin ettei paljasta kohteelle, että nyt ollaan tekemässä piilokameraa.
Moskito Televisionin työryhmä oli aivan huippua, ja en voi muuta kuin kiittää heitä siitä, että luottivat kykyihini suoriutua tehtävästä mallikkaasti.
Palautettakin on tullut ja hyvin positiivista sellaista, joten ei mennyt hukkaan. Toinen jaksoista on vielä esittämättä, ja sen pitäisi tulla Subilta 29.11 klo 21 , joten älkää missatko.
Linkki tuohon Roope Salmisen pränkkiin tämän tekstin alla. Jakso kokonaisuudessaan Katsomossa.
Toivottavasti televisioesiintyminen poikii lisää työmahdollisuuksia!
Eli kyllähän tässä ilonaiheita on ollut paljon, mutta tällaisena vähän malttamattomana, impulsiivisena ja vielä jokseenkin henkisesti haperona ihmisenä, se vaan on välillä vaikeeta.
Elämä heittelee kapuloita juuri kun olet päässyt tanssimaan voitontanssia, ja sitä vaan yrittää väistellä minkä lonkistaan pääsee.
Kiitos kun jaksoit tänne asti.
Pitäkää huolta lähimmäisistänne ja muistakaa kysyä aina välillä, että mitä kuuluu?
Se ei ole näinä someaikoina kovin vaikeaa.
Kiire on aina kaikilla mutta jos oikein pysähtyy miettimään, niin koskaan ei voi olla niin kiire.
Muutama minuutti aikaasi jollekin toiselle voi olla joskus todella arvokasta.
Pitäkää huoli myös itsestänne <3
Menen järsimään lohtulättyäni.
Rakkaudella
-ARTo
https://www.mtv.fi/tv/ohjelmat/punk-d/uutiset/artikkeli/roope-salmisen-hermoja-koetellaan-julmassa-pilassa-jos-koitat-saada-mua-suuttumaan-niin-se-ei-tule-tapahtumaan/6628840#gs.y9e3AHc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti