Raikasta Maanantaita kaikille ja tsemppiä alkavaan viikkoon.
Nukuin pois univelkaa, tosin pätkittäisiä "lyhytfilmejä" katsellen. Ainakin ne olivat parempia kuin yön unet, jotka olivat sitä luokkaa että heikompaa hirvittäisi. Kaikki painajaisia ja sitten kun välissä heräät, niin joudut hetken miettimään että oliko tuo äskeinen todellista vai ei, kunnes myönnät itsellesi että ainoa outo asia siinä hetkessä on korvaasi Darth Vadermaisesti hönkivä narttu, enkä tarkoita nyt vaimoani, vaan talonvahtiamme Vickyä. Hän kävi kai vain kertomassa, että makkaraa tai muuta vastaavaa makupalaa olisi kiva saada myös yöaikaan. Hän on varsinainen ihmiskuiskaaja.
Haluan kiittää siitä valtavasta tuen määrästä jota sain viime kirjoituksen tiimoilta. <3 Lämmitti mieltä ja sydäntä. Kiitos.
Ei ollut helppo julkaista sitä. Tajusin että otin aika vahvasti kantaa tiettyyn asiaan ja olin hyvinkin avoin. Mutta ehkä rehellisyys itselle ja muille on aina se paras vaihtoehto, ja enkä minä niinkään välitä mitä muut minusta tai höpinöistäni ajattelevat. Tärkeintä on jos joku muu samassa tilanteessa oleva, tai missä tahansa tilanteessa oleva voi saada voimia ja rohkeutta omaan elämäänsä.
Tällä viikolla pitäisi kai jaksaa tehdä päätöksiä. Ahdistaa koko ajatuskin, mutta lopultahan se on tehtävä. En ole juuri kaivannut takaisin siihen elämään mistä tämä kaikki sai alkunsa.
Toki sitä pohtii väkisinkin että onko tuottanut pettymyksen, ja onko jättänyt ihmisiä pulaan työpaikalla, se on se vaikea puoli minussa, kun pitäisi osata keskittyä itseensä.
Ja kuten puolisoni totesi, en ole kiitollisuuden velassa kenellekään ja ei elämässä voi ennustaa mitä tuleman pitää, vaikka toki 0700 alkuisissa numeroissa niin väitetään.
En nyt kykene enempiin löpinöihin, mutta palataan taas asiaan.
Talvi yllättää Suomen, oletko valmis.
-Arto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti